Persikka kuuluu luumun, mantelin ja aprikoosin kanssa samaan sukuun. Persikoita on tuhansia lajikkeita, ja näistä tutuin tavallisen persikan jälkeen lienee nukaton ja kiiltäväkuorinen nektariini.
Persikka on vaaleankeltaisen punertava, sen auringonpuoleinen poski on värittyneempi. Persikan kuori on ohut ja nukkapintainen, eikä sitä tarvitse poistaa. Persikan kyljessä on aina kevyt ura. Kivi hedelmän sisällä on iso.
Persikan ja nektariinin hedelmälihat ovat mehukkaat ja aromaattiset. Hedelmäliha voi olla keltainen tai valkoinen. Englannin kuningattaren kerrotaan nauttivan aina valkolihaisia persikoita. Nektariinin maussa yhdistyvät persikan ja luumun maut.
Persikat ja nektariini ovat hyviä jälkiruokia ja välipaloja sellaisenaan, mutta sopivat myös leivonnaisiin, salaatteihin ja makeisiin herkkuihin. Tuoreet nektariinit ja persikat piristävät juustotarjottimen ja maistuvat grilliruokien lisäkkeinä.
Mikäli persikan tai nektariinin haluaa tarjota kuorittuna, kuori irtoaa helposti kastamalla hedelmä kiehuvaan veteen.
Hedelmä on kypsä, kun sen tyviosa on pehmeä.
Käsittele hellävaroin
Sekä persikkaa että nektariinia on käsiteltävä hellävaraisesti, koska ne ovat arkoja kolhuille. Raaka hedelmä kypsyy huoneenlämmössä päivässä eikä kypsyttyään säily kauan.
Persikkaa ja nektariinia säilytetään kylmässä, +1 – +2 asteessa.
Persikka ja nektariini sisältävät kohtalaisen paljon karoteenia, A-vitamiinin esiastetta ja jonkun verran C-vitamiinia.
Kesällä ruokakaupoissa myynnissä olevat persikat tulevat pääosin Italiasta, nektariinit Espanjasta, Italiasta ja Kreikasta. Hedelmät poimitaan hiukan raakoina ja kypsytetään matkalla Suomeen.
Persikan on pitkään uskottu olevan kotoisin Persiasta, mistä kasvin nimikin (Persialainen luumu) johtuu. Alunperin se on kuitenkin lähtöisin Kiinasta. Se on hyvin vanha viljelykasvi, josta löytyy mainintoja Kiinan kirjallisuudesta jo 2000 eKr.
Kokeile myös näitä persikka ja nektariini-reseptejä
Persikkajäädyke ja vadelmamelbaa
Lähde: Kotimaiset kasvikset
Teksti: Leena Kalliokoski
Kuva: Suvi Laine